SÄMPY matkaan ja KaksoisVeli SÄMI jää.

[PöyhöinKuusaalt]

Jumat LennostonSuikka! Tuota kokeilen joskus. Kaikkea tuohon tarvittavaa olisi ollut ihan äärellään tarjolla, vaikkei mitään noista olisi ollut mukana. Aivan LOISTAVA keksintö!

[PöyhöinKuusaalt]

JoenMusikan konsti on kokeilemisen arvoinen, mutta minä käytin siirrossa vähän konservatiivisempaa temppua.

Ajattelin siis sivulle kaatelemalla saada keulan hiljalleen pois tieltä. Kun nostin hallinosturilla keulaa kuljettajanpuoleisesta eturipustusten kiinnikkeestä (mikä lie oikea nimi, pyöreä mutikka, jossa on pultinpää näkyvissä) ja vehkeen ollessa ylhäällä kampesin sivuun, niin Samsara liikahti hieman taaksepäin. Kiroilu taukosi hetkeksi.

Meikä meni katsomaan onko käppäri päällä. EI Ollut! Siispä: Hallinosturi etuvetolenkin alle ja lenkistä ylös. Hyvin junttaantui notimen lauanen koukkuun. Ja ei kun työntämään. Siinä mentiin kolmisin, Samasara edellä, nosturi perässä ja minä ohjasin.

Tämän joutui alustan epätasaisuudesta johtuen tekemään 3kertaa. Eli nostamaan aina välillä uudelleen. Nosturi kun kaatui välillä. Jos olisin ohjannut nosturia tarkemmin niin, että se olisi ollut aina kaikki pyörät pituussuunnassa suorassa kohti Samasaraa, niin olisin päässyt yhdellä työntelyllä.

Ja kyllä pyörivät Pallot töllistelijöiden päissä kun Länkkäri ajoi Samsaraa nosturilla. Survoin Vehkeen lähes keskelle aukiota. Tämä ihan vain protestiksi yhteiskunnalle. Vaikka omistaja olisikin ollut saapuvilla, hän ei varmaan uskaltanut tulla mölyämään, kun huomasi minun MölyApinamaisen raivoni hänen kauniin AaRamSamSaminsa kimpussa.

Niin me Pojat taas mentiin.

[PöyhöinKuusaalt]

Ollaan vähän aikaisin liikkeellä. Lähdetään tästä pian kohti Sortavalaa. Tuomisia on melkoisen paljon ja NivaLiike on tutkittava. Venätässä kello on tuntia edelle, joten kun sinne Sortavalaan päästään niin aamu on jo pitkällä.

Viime retkellä irtosivat taas ne käsjarruvaijerit. Kyllä niiden täytyy olla löysällä kun noin pomppaavat. Tie on nimittäin HYVÄ! Vastaa vähintään meidän asfaltoituja kantateitämme.

Toinen ajovalokin pimeni. Polttimopa tietenkin. Irronneet vaijerit pitävät hienoista napsuttavaa ääntä ja jarrutettaessa kahtistaa. Molemmat nämä äänet häviävät kun vaijerit kiinnittää takaisin. Nyt en viitsi moisia tehdä.

Eli ennen kukonlaulua matkaan rajalle. On ainakin hiljaista. EläkeUkot ilmestyvät siinä 6pintaan. Ovat jo koville tulossa takaisin ennen puoltapäivää. Tai mitäpä se raja minua huolettaa. Siellä menee minkä menee ja niin jouhevaa on ollut homma, että ihmetellä saattaa.

Kyl miä tykkään reissaa. Näil keleil viäl ja ku viäl ainaki o aikaa. Ja matkavaluuttaa.

[PöyhöinKuusaalt]

Johan on meininkinä. Nyt on LataOsaa niin että paikat rytkyy, niin ja muutkin kuin Tyrät. Tänään taas kävin ja opin jotakin. Opin jotain käyntiajoista ja aikataulutuksesta.

Mutta vielä siitä edellisestä reissusta, jossa sitä yhtä Härpäkettä siirreltiin 6pyörällä, 2takapyörällä ja 4hallinosturin pyörällä.

Siitä sitten lähdin kohti Värtsilää. Matkalla otin kyytiin yhden väsyneen nuoren pojan ja viskasin Ruskealaan. Aiemmin yksi Matroska oli myös viittonut, mutta en pysähtynyt. Menipä hyvään tarkoitukseen kyyti pojalle. Ei ollut mikään alkava kyläjuoppo. Töihin oli menossa. Ensin koitti hän kovin puhella ja kysyi lupaa polttaa. Nijet Ponimai, sanoin ja polttelin itse. Sitten näytti poika röökiaskiaan. Da, Da!

Muuten ei kummempia. Ei välkytellyt vastaantulija valoja MiliisiVaaran merkiksi eikä siellä Milisiä ollutkaan koko matkalla. Yleensä aina on Sortavalan ja Värtsilän välillä jossain taajamassa Milisi.

Mutta sitten jo reippaasti Suomen puolella valot välkkyivät. Ja moni välkytteli. Joensuuhun tultaessa Kummun kohdilla ennen Niittylahtea oli isompi jono autoja seis kaistalla. Mitähän siellä?

Kaksi onnellista Poikaa juoksi keskellä tietä Kielet pitkällään vyönalla. Tulivat onnellisen näköisenä ja reteästi vastaan loppukesäkarvoissaan. Olipa kaksi SusiMuhvea lähtenyt vähän kylille. Kyllä näyttivät Riemukkailta.

Niin ja irtosivathan ne taas ne käppärilenkit sieltä käyttökahvoista takajarrurumpujen sisältä. Täytynee nyt joku päivä vihdoin kiristää se vaijeri, etteivät pompi levottomasti. Onneksi ei ole Otteessa mainintaa käppäristä. Olisi PolliisistaPäviää voinut sakottaa jos joskus ratsiaan törmäilee.

[PöyhöinKuusaalt]

Eli kyllä on SÄMPY jo hintansa tienannut Roudaamalla kamaa Venäjältä. Tai varmaan monta kertaa hintansa.

Tänään täytyy alkaa Lajitella tuota Rihkamaa ja Romua. Ja kuten Markku hyvin muistaa, saunomisen lomassa. Tällä kertaa ei kuitenkaan saunassa vaan jäähdyteltäessä pyyhe lanteilla. Niin ja tietenkin Nylon Beat -huippuorkesteria kuunnellessa. Nytkin soi levyltä Demo kappale Syytön. Juma on kovaa kamaa.

[Pavlovits]

Kunhan kyllästyt siihen tankin vuotoon, niin kannattaa harkita uutta. Ainakin nettikaupan hinta on pari tuhatta ruplaa:
http://www.pasker.ru/catalog/goods.php?id=4116

[PöyhöinKuusaalt]

Minullahan on IhanKiva tankki siellä Kuusaal. Nimittäin tuossa KaksoisIsoVeli SÄMIssä. Minä voin toisille tuoda uusia osia. Itse käytän pelkkää romua ja jätettä. PerusMeikä

Niin se väsynyt nuorimies urvahti autoon. Taisin ajella epävenäläisittäin kohtuullisen tasaisesti, ajolinjoja tarkkaan valiten, kuoppia väistellen ja kovia jarrutuksia sekä kiihdytyksiä vältellen. Vähän pelokkaalta se poika ensin näytti, mutta rauhottui kun en liiemmin kiinnittänyt häneen huomiota.

Kun jätin hänet Ruskealaan, vanhanajan ihana mummo, jolla oli kaunis huivi ja mekko sekä polvipitkä vanhanajan takki päällä, vilkutti niin iloisena tienposkesta. Ehkä hän myös vähän huitoi marja- ja sienikaupoille. Noista Mummoista tulee mieleen niin kodikkaita muistoja Hankasalmen Kirkolta Amiraalista eli Majatalosta. Omaa Mummia heti muistan. Muutenkin tuolla rajan takana on vielä Sitä Maailmaa, jossa niin kodikkaasti aikanaan viihdyin. Eli ei ole vieras maailma minulle tuossa ihan äärellään vaikka oikeilla ulkomailla ollaankin.

[PöyhöinKuusaalt]

Ajeltuhan tällä on nyt 111 715km. Kilometrejä siis kertyy tiuhaan tahtiin. Mitä se nyt yksi Sortavalanretki tekee? Kolmisensataa kilometriä.

Eilen sitten ajeltiin täysin Pöllö reissu. Pahinta oli se, että takaisin rajalle tultiin Löysin Vaihdon aikaan. Ei enää ikinä. Ja tiesinhän minä sen. Olin katsellut sitä jonoa Suomeen useasti kun olin tulossa Venäjälle. Eläkeukoista tuolla mainitsin. He ovat juuri tulossa Suomeen siinä 11 jälkeen. Ja moni muukin hamstraaja. Lähinnä pensojen, tupakoiden ja KokaKolan läträäjien armaija valuu Suomea kohti juuri tuolloin.

Mutta kauppa kävi. Ei tarvinnut varaosakaupassa olla Ruplaa. Evro kelpasi ja parempaan kurssiin kuin Rokareilla. Tehtii kauppaa paikallisen Voiton eli Viktorin kanssa, joka omistaa liikkeen. Suomi sujui kohtalaisesti ja palvelu pelasi. 2 nuorta miesmyyjää, toinen varsinainen kaupanpitäjä, olivat palveluksessa. No, ihmekkös tuo kun tuollaisilla euromäärillä tehdään kauppoja.

Kaikkea en saanut hankittua. Tulee siis lisäreissuja. Niin ja minulle näytti Viktor sitten autohajottamon. Mutta siitäpä myöhemmin lissää.

[PöyhöinKuusaalt]

Kyselin tosiaan Viktorilta kromipeileistä ja puskureista. Hän kovin koitti saada kaupan pitäjää töihin, mutta varaosina näitä ei enää valmisteta. Uustuotantoa on jossakin, mutta heidän toimittajansa ei ainakaan helpolla näitä lähde toimittamaan. Suunnitellaan silti.

Mutta kyselin purkaamoja. Nu, iha lähellä. 5min kävele. Minä näytä. Tehdä ensi kaupat.

Porukalla kannettiin kamat autoon ja sitten me Miehet menimme. Aivan keskustan tuntumassa oli punaisella peltiaidalla rajattu alue, jossa niitä Oli! Oli ollut siis. Kaikki oli Vyörätty kuulemma aivan juuri Pietariin. Niitä oli ollut siellä kuulemma valtavat vuoret. Nyt ei muuta kuin tyhjä aitaus.

Pari miliisipatrullia pyöri juuri siinä, joten hivuttauduimme muualle. Jätin Viktorin kaupungille ja menin vielä TupaakkiKauppaan. Sittenpä rajalle EläkeUkkojen, hamstraajien ja pikavisitöijien sekaan odottelemaan ja torkkumaan.

Onneksi en harrasta juurikaan kellonvilkuilua. Tai jos vilkuilin sitä, mietin vain: Mihinkä Yliopistoruokalaan ehdin SYÖMÄÄN.

[PöyhöinKuusaalt]

Voi Kaakkaa sentään! Unohdin sen upean 2105 tuninkimaskin sinne kauppaan. Saamari kun pitää mennä kerjäämään sitä sieltä. Mutta kyllä ne minut muistaa.

Niin käytiin sitä romuttamoa katsomassa. Tyhjää oli täynnä koko laani. Pietari oli imaissut kaikki juuri. Voihan se olla, ettei tuollaisesta paikasta mitään osaa enää ulos saisi, ellei nyt sitten taas saisi jonkun suhteen solmittua. Ehkä joskus.

Kyllä se heti Omistaja Viktorin kiinnostuksen herätti kun kerroin, että KromiPeilit, -puskurit ja muu sellainen hilpetööri menisi Suomessa kuin tulinen puukko voihin. Tiedä vaikka saataisiin vähän kehiteltyä jotakin.

Ihan mielenkiintoista yritää järjestää näitä kaikenlaisia kamoja sieltä ihan itsestään. Nyt olisi helppoa olla Togliatissa. Osaisi kysellä ja tietäisi mitä etsiä. Saa nähdä Svetogorsk. Näyttää melko pieneltä kylältä noin niin kuin kartalla. Tiedä sitten. Käymällähän se selviää.

Voisihan tuota ottaa aikaa ja käydä Petrosavotskissakin. Mutta mitäpä ihmeellisempää siellä sitten osarintamalla olisi, siis tarkoitan tietenkin näitä LataRomuOsia. Sinnepä täytyisi lähteä ihan muut mielessä.

[PöyhöinKuusaalt]

Niin muuten Venäjän Rokauksesta kiinnostuneille vinkki: SPITSKI!

Tässä liekehtivässä tuoteessa on varmasti mahtava kate ja näiden hintaero Suomen ja Venäjän välillä on tähtitieteellisissä luvuissa.

Siis suosittelen LM, KokaKolan, pulloveden, polttonesteen ja LataRihkaman sijaan Rokaamaan SPITSKI. Voitot ovat järjettömät. Ei tarvitse Lotota, käydä Sossussa, anoa avustuksia tai odottaa perintöjä. Yksi sana: SPITSKI.

[Lesnaja Sobaka]

Kaupan päälle puntin ostajalle kun vielä tyrkätään votkapullollinen 76-oktaanista pensaa, missä on tulilanka tulpan paikalla, niin vot! On katteet kohdillaan eikä sen kummempia nuorison aktivointitoimenpiteitä tarvita. Sosiaalilautakunnat voidaan lakkauttaa tyystin. Ja työkkärit saman tien.

Ei vaiskaan. Jouluhimmeleitä niistä pitää askarrella. Ja seimiä. Ja pienoisautoja. Hylsyistä tulee joulukalenteria. Irtopäillä jysäyttää sitten kunnon uudenvuoden paukun.

[Pavlovits]

Enovainaa rakensi pitskoista viulun.

[PöyhöinKuusaalt]

Huh! Mitä ihmettä. Siis spitskoista viulu? Mitenhän se soi? Miten se pysyi kasassa?

[Pavlovits]

Tekovaiheesta en muista mitään. Ensimmäiset muistikuvani vehkeestä ovat 50-luvulta ja vielä 2000-luvulla se roikkui enon seinällä. Varmaan tallessa vieläkin, vaikka enosta on aika jättänyt. Luultavasti koppa on tehty ensin perinteisesti, sellaisiakin eno valmisti. Sitten kai koppa päällysettiin tulitikuilla, ainakaan siitä kopasta ei ollut muuta puuta näkyvissä.
Jos muisti ei petä, ei se kovin kaksisesti soimut, mutta komea oli.