Kun Samara muutti meidän perheeseen
Lähetetty: 26.1.2004 10:57
Se oli 15.12.2003, kun meidän perheen ensimmäinen Samara muutti parkkipaikallemme vaihdonvälineenä olleen vanhan Fiatin siirtyessä autojen "kuudenkympin" ja kuoleman väliin uuden varaosien ja korjausten rahoittajan hallintaan.
Jo edellisenä päivänä olin tyhmyyksissäni surffaillut netissä itselleni sopivaa "kiituria" katsastaen. Ja kuinkaollakkaan mielessäni tuntui siltä, että juuri tämä Lada olisi se suuri rakkauteni, Baikal Taigan, Marcolin McM:n, DC/AC funktiojännite generaattorini ja venälaisen taskukelloni rinnalle.
Ensireaktiot tästä kulkuneuvosta olivat kamalat. Se oli pidempi kuin Fiat ja tuppasi jättämään peräänsä aina kääntyessä katukiveysten päälle. Mutta jokaisen Ladamiehen todellinen koetinkivi naisen reaktio, olisi vielä kaukana edessäpäin, eli siis monen minuutin päässä.
Ensijärkytykseltä toivuttuani tokaisin illalla kodinaskartelijalleni, että nyt perheemme on vihdoinkin päässyt vanhan Fiatin hänelle ystäväpiirissään aiheuttamasta arvonlaskusta uuteen autokantaan peräti 5 vuoden ikäiseen, (joka siis iältään löisi, kirkkaasti ystävättäreni ystävättärien perheiden Madzdat ja Terselit) Hänen tästä tiedosta intoutoutuessa ei minun tarvinnut kauaa houkutella häntä Prismaan hakemaan olutta (johon muuten jonkin verran jäi rahaa kauppojen jälkeenkin) koeajon merkeissä.
Ilmeiden kirjo naisen kasvoilla tilanteessa, jossa HÄNEN miehellään olisi uusin "Terseli", ja hänen jättäessä ajoneuvon nähdessään tunnistamatta mistä Toyotan mallista oli kyse, ja hänen kuulleessaan, että auto on merkiltään Lada, ja että se ei ole etelä korealainen tai kiinalainen vaan Venäläinen oli mielenkiintoinen.
Nyt se kuulemma on ihan nätti, kun muukin naisparvi on todennut värin kelvolliseksi ja sisustan olevan ihan mansikan tuoksuinen.
Jo edellisenä päivänä olin tyhmyyksissäni surffaillut netissä itselleni sopivaa "kiituria" katsastaen. Ja kuinkaollakkaan mielessäni tuntui siltä, että juuri tämä Lada olisi se suuri rakkauteni, Baikal Taigan, Marcolin McM:n, DC/AC funktiojännite generaattorini ja venälaisen taskukelloni rinnalle.
Ensireaktiot tästä kulkuneuvosta olivat kamalat. Se oli pidempi kuin Fiat ja tuppasi jättämään peräänsä aina kääntyessä katukiveysten päälle. Mutta jokaisen Ladamiehen todellinen koetinkivi naisen reaktio, olisi vielä kaukana edessäpäin, eli siis monen minuutin päässä.
Ensijärkytykseltä toivuttuani tokaisin illalla kodinaskartelijalleni, että nyt perheemme on vihdoinkin päässyt vanhan Fiatin hänelle ystäväpiirissään aiheuttamasta arvonlaskusta uuteen autokantaan peräti 5 vuoden ikäiseen, (joka siis iältään löisi, kirkkaasti ystävättäreni ystävättärien perheiden Madzdat ja Terselit) Hänen tästä tiedosta intoutoutuessa ei minun tarvinnut kauaa houkutella häntä Prismaan hakemaan olutta (johon muuten jonkin verran jäi rahaa kauppojen jälkeenkin) koeajon merkeissä.
Ilmeiden kirjo naisen kasvoilla tilanteessa, jossa HÄNEN miehellään olisi uusin "Terseli", ja hänen jättäessä ajoneuvon nähdessään tunnistamatta mistä Toyotan mallista oli kyse, ja hänen kuulleessaan, että auto on merkiltään Lada, ja että se ei ole etelä korealainen tai kiinalainen vaan Venäläinen oli mielenkiintoinen.
Nyt se kuulemma on ihan nätti, kun muukin naisparvi on todennut värin kelvolliseksi ja sisustan olevan ihan mansikan tuoksuinen.
