Pari vuotta sitten ostimme kaverini kanssa hetken mielijohteesta vm 90 1500s:n. Lähdimme vantaalta käsin Lahteen asti sitä hakemaan.
Sittemmin Tämä vanhan papan helmi päätyi Delta-autoon kun kaveri osti 110:n ja käytti hyväkseen 3000e hyvitystarjouksen.
Viime kesänä omistin jonkun aikaa vm 88 1200L:n. Se haettiin Heinolasta, myyjä oli tullut mikkelistä asti hieman vastaan.
Nappis päätyi syksyllä isoveljen kaverille Nuutajärvelle asti.
Ja eihän tätä viimeisintäkään Ladaa voinut läheltä hakea. Kiteeltä asti haettiin viime lauantai aamuna Pöhö-andreilta 2107 vm 91 höystettynä 1500 koneella, viidellä vaihteella ja tuoreella leimalla.
Neljän tunnin (lada)unien jälkeen lähdimme Nukarilta matkaan klo 4.50 Lauantai aamuna.
Pelleiltään kyseinen yksilö on erinomaisessa kunnossa. Täydellisyyden rikkoo peukalon pään kokoinen painauma ja saman kokoinen naarmu. Painaumaa en olisi varmaan elämäni aikana edes itse huomannut, ja tuon narmunkin saa peitettyä nätiksi kunhan käyn ostamassa oikean värisen "korjauskynän"
Larppa on syntyjään paljasjalkainen Kiteeläinen ja se on luultavasti yksi syy hyvään kuntoon. Ei ole liotettu samanlaisessa suolasotkussa kuin täällä pääkaupunkimme lähistöllä on totuttu.
Kone on kait jostain uudemmasta, ellen väärin muista niin vm 94. Kattiahan tässä ei tietenkään ole

Hieman yli 400 kilometrin kotimatka sujui ilman minkäänlaisia ongelmia. Siis jos ei oteta huomioon että Pöhön tankkiin anteliaasti jättämät 20 litraa venäjän bensaa vaativat kotimaista korviketta vähän yli puolessa matkassa. Aikaisemmin en ole näin pitkää matkaa Ladalla ajanut ja vaikka olin tolkuttoman väsynyt en raaskinut antaa suitsia varakuljettajalle vaan ajoin koko matkan itse. Suorastaan yllätyin kuinka mukavaa oli ajaa 90-100km/h matka-ajoa.
Nyt on ajoa tullut noin 800km ja maku suussa muuttuu aina vaan paremmaksi. Ratin vaihdoin tilapäisesti rallimalliseen joka oli pihan perällä makaavassa romussa. Pöhön kanssa sovimme että hän jossain vaiheessa laittaa postissa paremman ratin kunhan ehtii käydä Naapurissa katselemassa.
Käyntiin tämä tummanpunainen kaunotar hörähtään niinkuin ladan kuuluukin. Kylmänä ryypyn kanssa välittömästi ja lämpöisenä pienen kaasun polkaisun jälkeen.
Kyllä tämä kannatti Kiteeltä asti hakea
