Pöyhöinille vastausta
Pönttöuunia en itse ole koskaan varsinaisesti muurannut, olin kyllä ammattikoulussa aikoinaan mukana sellaisen "maketin" muurauksessa, joten tiedän kyllä sen muurausperiaatteen - "ensin pelti sitten tiili". Itse tein pääasiassa omakotitaloon liittyviä muuraustöitä - eli julkisivu-, piippu- ja takka/uunimuurauksia. Myös tarvittaessa rappaukset ja laatoitustyöt. Oma muurarin ammattini alkoi juuri siihen saumaan (80-luvun vaihde), joilloin omakotitaloihin alettiin taas rakentaa "paniikissa" varaavia tulisijoja - öljyhän oli loppumassa hetkellä millä hyvänsä.

Vielä 70-luvullahan suosiossa olivat lähinnä avotakat jms.
Itse kyllä väitän, että pönttöuunin hyötysuhde ei ole sen parempi kuin vastaavalla periaatteella rakennetun tiili-vuolukivi- tai kaakeliuunin. Niiden poskikanavat ovat käytännössä aivan samanpituiset - uunin laesta sen sen jalkaan. Uunin lakeen voidaan lisätä massaa (esim. tiilikerroksia, hiekkaa) missä tahansa lämmitysuunissa. Lämmön keruupintaa on sitä vastoin enemmän suorakaiteen muotoisessa rakenteessa kuin pyöreässä, koska sen sisäpinnan pinta-ala on suurempi kuin pyöreässä. Suurimmassa osassa uuneja on pääasiassa kaksi alaspäin johtavaa savukanavaa, jos ei kyse ole ns. yläliittymähormista (liittymä lähellä kattoa -yleinen tosi wanhoissa piipuissa), jolloin uunin takaosassa savukaasu johdetaan savuhormiin. Näissä uuneissa myös savupellit sijaitsevat yleensä uunin yläosassa eivätkä savupiipussa.
Tästä mä en kyllä vähällä hellitä, mitään lämmitysuunityyppiä ei voi pitää ylivertaisena - kaikilla on puolensa. Esim. peltipöntön suurempi pintalämpötila on varmasti ollut mukava vanhoissa heikoimmin eristetyissä huoneissa jne..Liitän tähän pari kuvaa G.E.Aspin "Uuninmuuraaja"-kirjasta (1944), jossa selviää mm. peltipöntön ja tiiliuunin (Tarjanne) niiden pääpiirteissään "yhtäläinen rakenne". Jos se rautalangasta väännettynä paremmin uskottaisiin.

Yhtenä vielä ns. tasalämpöinen peltipönttö, jolla korkean uunin lämpötilaeroja on pyritty tasaamaan. Idea voidaan toteuttaa myös helposti tiiliuunissa.


Vuolukiven hyvä varauskyky perustuu sen tilavuuspainoon, tiiltä painavampana materiaalina se pystyy varastoimaan enemmän lämpöä. Huomioitava on kuitenkin, että se "varattava lämpö" ei synny itsestään, vaan siihen on myös käytettävä enemmän polttopuuta!
Omassa talossa, joka on rakennettu 1890, on edelleen savupiippu ehjä myös katolla. Näissä wanhoissa piipuissahan se ylävahvistus on tehty tiilellä eikä betonilla ja piippu läpeensä pellitetty myös päältä ja pellitys yhtyy "saumattomana" saumattuun peltikatteeseen. Joten ei sitä välttämättä ainakaan saman muurarin tarvitse olla uudelleen korjaamassa.

Satavuotiaat ja pahasti rapautuneet pönttöuunit (3kpl) purettiin tästä rakennuksesta 90-luvun vaihteissa ja tilalle muurattiin tiiliuunit. Samalla uusittiin myös leivinuuni ja 2kpl hellaa.
Eihän tietysti enää kukaan noita kaikkia jaksa enää lämmittää, joten asensin myös Tulikiven edustamat uunin sähkövastukset (4x500W) roikkumaan poskikanaviin. Niillä on helppo lämmittää uuni, jos ei halua puiden kanssa pelata ja varastoida sitä edullista yösähköä. Kyllähän näitä oli jokainen silloin ilkkumassa, mutta nyt voin sanoa, että ne on todella hyvä lisävaruste lämmitysuuneihin/varaaviin takkoihin.
Vastusten paikka ja periaate selviää tässä kuvassa (ei löytynyt kuin Tulikiven venäläiseltä sivustolta?)
http://www.google.com/translate?u=http% ... fi&ie=UTF8
Samara. Suomesta ja Venäjältä. Sputnikista Euroon.
«Хотели как лучше, а получилось как всегда»