2105 1500s -90 FINE

[PöyhöinKuusaalt]

Tulipa tuollainen silloin viime syksynä hommattua kun käveli vastaan.

Tärkeimpänä hankintasyynä oli se, että kaikki muut Vekottimet olivat eritavoin vaiheessa, hitsausvaiheessa, kansivaiheessa tai sitten vaan sähläysvaiheessa.

Täältä Pohjois-Karjalasta tuon hain. Hinta/Laatu -suhde vaikutti olevan kohdillaan. Eli siis sain pelin siihen hintaan, jonka olin valmis maksamaan. Neuvottelukysymyksiä siis.

Mutta tärkeintä oli se, että tarvitsin käyttiksen. Ja muitahan en edes katsele itselleni kuin TakaPotkuja. Fanaatikko kun olen ainakin toistaiseksi.

Kävin kunnon koeajon. Eli yli puolituntia. Olen aina ostajille sanonut, etten myy autoja alle puolituntia koeajaneille. Harvoimpa kukaan tuota uskoo.

No, koeajolla kokeiltiin vaihteet, jarrut, kiihdytykset, kytkimenluistot, nakutukset ja kiemurtelut sekä röykyteltiin peliä. Tuntui jämäkältä, pirteältä, toimivalta ja kaikin puolin OmaksiOtettavalta.

Eli hommasin tuon muistaakseni 2008 Syyskuussa. No, mitäpä sillä väliä. Jatketaan tarinaa myöhemmin.

[PöyhöinKuusaalt]

Olihan siinä pelissä kaikenlaista kummallista. Melkoisessa metsämaastossa seisoneena takakontin luukun taitteista varsoi pieniä puuntaimia ja muutenkin yleisilme oli suttuinen. Neulasia ja roskia oli joka paikassa. Ilmanottoaukkojen päällä oli onneksi ohjurit, joten ilmanottokotelo ei ollut sentään täynnä kamaa.

Ruostekohtia oli kuitenkin todella vähän. Pientä pilkkaa siellä täällä muttei kunnon kukkaa missään. Kuljettajan ovi oli kyllä laitettu eikä todellakaan hyvin. Joku pommi siihen oli tullut. No, oikomista ja pakkeleita oli käytetty ja maalattu sitten jokseenkin hyväksyttävästi.

Kaivauduin ennen ostoa vähän sinne allekin, eikä hälyyttävyyksiä näkynyt. En nyt siellä ihan hirmuisia tökittelyjä tehnyt, mutta kokeilin noita tyypillisiä pehmenemiskohtia. Pohja oli yksinkertaisesti siisti.

Konetilaa katsahdettaessa myyjä kartoili laitoksista. Kansiremontti oli tehty ja sen näkikin. Kansi oli kiiltävä ja uuden näköinen. En sitten kysellyt oliko kansi uusittu vai koneisteltu. Jotakin myyjä taisi mainita kansipahveista. Olihan siellä konetilassa vähän sen näköistä, kuin öljyjä tai muuta tuhnua olisi levinnyt vähän sinne tänne.

Pensapumppu oli vahdettu, vesipumppu oli uusi ja polttoaineletkut oli uusittu. Oli siellä kai muitakin nippeleitä laiteltu. No, joku lasinpyyhkimien moottori ainakin. Konetila kelpasi minulle päältä katsoen.

Mutta sisätilat! Jo oli virityksiä. Onneksi vihaamani keskikonsoli oli poissa. Mutta kummallisia lukkoja tai siis lukkopesiä oli asenneltu kojetauluun. Kaksi siinä kuulemma oli ollut, mutta toisen olivat nykyiset omistajat poistaneet. Hansikaslokeron lukko oli myös poistettu, koska siinä oli ollu lukko lukossa eikä avainta ollu kun nykyiset olivat auton ostaneet.

Myyjä puhui jostakin vainoharhaisesta aiemmasta vanhasta miesomistajasta. Vainoharhat olivat kuulemma kohdistuneet varkaisiin ja muihin Krittereihin. Tänään selvisi sitten lisää ns. VainoHarhoista. No, minua ei silloin moinen hirveästi kiinnostanut. En muutenkaan liiemmin alkanut siinä ottamaan selvää aiemmasta omistajasta.

Sisätilat eivät haisseet vainoharhoille vaan suomalaisille metsätarhoille. Siis Mehälle. Toimiva lämppäri puhalsi mahtavaa maatuneen metsän tuoksua kun sitä kokeilin. Puhallin oli kuitenkin hyvä ja venttiili toimiva ja vuotamaton. Mutta tuoksu oli Huumaava. Siis huumaannuin ja päätin ostaa Vekottimen. Pyydettiin 50e enemmän kuin olin valmis maksamaan. Alkuperäinen pyynti oli 150e enemmän. Saatiin sitten siinä kuitenkin kaupat, koska olisin lähtenyt pois ostamatta ellei hintaa olisi saatu haluamalleni tasolle.

Tämä todellakin ostettiin käyttikseksi joka menisi myyntiin, kun saataisiin jokin noista Vehkeistä alle eli vehkeistä, jotka aion pitää. Jotkut saattavat tietää tuosta AutoArsenaalistani, mutten minä niillä ylpeile. Enemmänkin välillä taakkana ovat. Ennenhän se lista roikkui tuolla allekirjoituksessani, mutta...

Niin ja tämä myyjä haki minut Joensuusta katsomaan tätä Kulkuneuvoa. Eli milläs minä sieltä olisin sitten lähtenyt, jos en olisi Pilikkaa alleni saanut. Siitä siis alkoi tähän mennessä n. 8kuukautta kestänyt tuttavuutemme. Jatketaan taas jos jaksetaan.

[PöyhöinKuusaalt]

Syssy sitten kuului Käyttistä käytellessä. Mitään suurempia ei ilmennyt hyvään eikä pahaan. Ajoa tuli ja reissuja Kuusaan - Joensuu -välillä. Perusvarmahan tuollainen parhaimmillaan on. Karu, mutta toimiva.

Revittelin kynnyskotelolistat melkein heti pois. IIZIn ruosteremontin lomassa hioskelin pienet ruostetäpit kirkkaalle ja vetelin päälle vain ruostesuojaksi Maston Hammeria. Rumahkoa, mutta toimivaa. Eihän tuosta kaikkea tullut hioskeltua, mutta suuri osa.

Jäähdytysnesteet vaihtelin ja siinäpä suurimmat.

Mukana tuli hyväkuntoiset, mutta kovettuneet ja jopa vähän sivupinnoiltaan halkeilevat talvikummit. Kesikset olivat aivan valmiit. Talvikummit pitävät melkoista vollotusta.

Syyni oli tuleva Tammikuulla 2009. Taisin myöhästyä vajaan kuukauden.

Ensimmäinen varsinainen ongelma oli ovien kanssa. Kuljettajan oven avausmekanismi oli melko rimpula. Muutenkin noiden tuon aikaisten 2105 ovet, kahvat ja moni muovinippeli ovat aivan kauheita. Ovi siis temppusi.

Ensin se ei auennut sisältä. Ei sitten millään. Sisäavauskahva oli aika tunnoton muttei mahdoton.

No purkamaan pahvit. Sisäkahven kiinnitystappi (pieni metallitappi) ei kiinnittänyt kahvaa kunnolla, koska kahvan juureen tuleva koristelukitus lautanen ei pysynyt paikoillaan. Sisäkahva oli vähän halki ja sen kiinnitysalustakin lohkeamispisteessä. Lautasen ulokkeiden tulisi lukita kiinnitystappi. Lautanen ei pysynyt koska ovipahvi oli huonosti kiinni ja kuprulla.

No, sitten räppäsin vielä sitä ovessa olevaa lukitinta, joka tulee siihen vastakappaleeseen pylväässä. Ja se loksahti. Ja ihme asentoon loksahtikin. Loksahti eikä ovi mennyt kiinni. Juuri olin menossa Syynäyttämään. Piti perua aika. Syyni oli muutenkin myöhässä.

Ovi ei pysynyt sitten millään kiinni. Raivosin ja annoin romun olla.

Sain lukittimen kuitenkin loksautettua oikeaan asentoon. Ja opin avaamaan nopealla nytkäisyllä sisäkahvasta ja samalla pikku pökkäys oveen. Rauhallisesti kääntämällä kahvaa ovi ei aukea.

No, sitten ei auennyt ulkoa. Tuli kyllä melkein auki, mutta jäi huulille. Raivostuttavasti lonksui ovi ulkoa avattaessa. Yritti sitten nostaa ylöspäin tai vähän auttaa alaspäin niin ei sitten millään.

Availin aikoja aina sisäkautta kuskin oven. Kunnes jätin romun hankeen ja siirryin polkupyörään. Siitä meni gummi ja kävelin viikkoja kaikki tarvittavat matkat.

En muistanutkaan. Niillä hemmetin 2105 ulko-ovikahvoilla on ominaisuus. Talvella tiedetyissä olosuhteissa niiden toiminta heikkenee. Sitten tulee riuhdottua, vedeltyä väkisin ovia auki vaikkeivät halua aueta. Ja silloin kahva tulee mekanismeineen ulospäin kehykseen nähden ja jää sellaisen reunan päälle jumii nousematta tarpeeksi ylös. Tällaisen olen ennenkin nähnyt vaan en muistanut.

Pihassani oleva raato käyttäytyi täten. Eli survoin mekanismia ja kahvan sisäreynusta syvemmä oveenpäin kehykseen nähden. Tietysti sinne suihkuttelin kaikkea karmeaa kamaakin. Nyt se toimii, joskin jäykästi vielä. Jos taas talvella joutuu väkisin riuhtomaan, niin sama tulee toistumaan.

[PöyhöinKuusaalt]

Tuli sitten aika, että Käyttistä olisi oikeasti tarvittu. Mutta mitäs sitten sählättiinkään. Akut olivat lähes aina finaalissa, jos ei kenkiä oltu irrotettu. Ja ainahan en irrotusta tehnyt. Jostain purki.

Siis sähkövekottimien kimppuun. Laitan tähänkin tuon tuolla aiemmin kirjoittamani laturiongelmatarinan.

http://www.ladakerho.fi/ladaboard/viewt ... 27&t=24270

[PöyhöinKuusaalt]

Niin ja sittenhän tossa ennen lataus- ja sähköongelmaa oli Syyni. Vein vehkeen näytille luottavaisin mielin.

Myöhässähän tuo tosiaan oli ja olin siis jo kerran ehtinyt varata ajan ja perua sen. Uusi aika ja Kontuurille.

Itse menin tietenkin mukaan tarkastukseen. Jarrutesteri näytti moitteettomia molemmille puolille täysin samoja lukemia. Käsijarrumekanismikin oli toimiva. Tämähän usein toimii usein ns. puoltaen. Toinen jarruvalo näytti olevan pimeanä ja ajattelin muistutuksen tulevan. Iskaritkin näyttivät jämäkiltä. Sitten sisään halliin ja letku Perssiissiin.

Ja päästöt olivat ihan mitä sattuu. Noo, ajattelin, että säätelen ne itse kohdalleen.

Pohjaa katselemaan ja se oli todella hyväkuntoinen kuten olin hätäisesti havainnut ostatellessani. SyyniSetä antoi siitä kunniamaininnan. Jarruletkut ja putket olivat hyviä.

Sitten laakerilengotukseen. Ja vasemman eturenkaan laakerihan siellä lonksui. Vasen umpiokin oli samea. Ja toinen rekkarivalo pimeänä eikä koputtelemallakaan toiminut. Jarruvalosta ei merkintää tullut.

Ja ovi tietenkin temppusi. Käski Katastaja vain minun avata sen. Meni jäätymisen piikkiin. Konepeltikään ei aukea kuin kahvasta vetämällä ja samalla nostamalla kulmasta.

Pelkäsinpä siinä jo todella pahoja. Mutta vain päästöt piti käyttää uudelleen näytillä. Laakeri, umpio ja rekkarivalo saivat korjauskehotuksen.

Ja kelithän olivat mitä houkuttelevimmat Suomalais-Ugrilaisiin piharemontteihin. Ahdistus oli jonkinmoinen, joten annoin auton olla. Kuukausihan tuossa oli aikaa näyttää päästöt samaan hintaan. Niin ja enpästä tiennytkään, että KorjausKehotuksillakin on vain tuo kuukausi aikaa eli siellähän ne olivat otteessa ylhäällä ja tienpäällä olisi innokas PolliisiPoika niitä voinut alkaa syynätä. Siis auto pihaan ja lumen armoille.

[PöyhöinKuusaalt]

Ajattelinpa sitten Säätää päästöt itse. HoHoijaa! Katselin säätöohjeita korjausoppaasta. Näytti liian yksinkertaiselta. Mutta tietenkin sittten havaitsin, että tässähän on aivan eri kaasari kuin noissa vanhemmissa. Mutta silti yrittämään.

Vetelin säätöjä vähän korvakuulolta ja olin todella epävarma, mutta aioin kokeilla. Kokeilin ajossa ja yritin lapsellisuuksissani haistella HylkyKaasuja. Voi hemmetti millaisia yrityksiä. Peli kuitenkin pelasi ajossa.

Muihin puutteisiin en puuttunut. Onneksi kuitenkin tilasin ajan ja vein vehkeen säätöön. Laihalle olin käännellyt. Eihän tuossa paljoa tekemistä ollut, kun kone mittaili ja kertoili. Päästöt sai helposti kohdalleen säätämällä vähän rikkaammalle.

Sitten päivää liian myöhään Syyniin näytille. Samaan hintaan sain. Ihmettelin kun Syynääjä otti avaimet ja hyökkäsi rattiin. Eikö pelkkä päästötodistus riittänytkään? Ei nykyään. Oli kokeiltava laakeri. Menin perässä ja sanoin, ettei muita puutteita oltu korjattu. No, sinne otteeseen ne jäivät. Laakeri ei kuulemma ollut vaarallisen väljä.

Ajattelin muiden korjausten saavan odotella aikaa parempaa.

[PöyhöinKuusaalt]

Nyt sitten KevätKeleillä olen taas hyökkinyt tuon kimppuun. Siellä siis sähkösähläystä, umpiouupumusta valojenvärkkäystä.

Tähän linkit ainakin tuosta umpiojutusta: http://www.ladakerho.fi/ladaboard/viewt ... 27&t=24327

Ja laakerikiristyksestä: http://www.ladakerho.fi/ladaboard/viewt ... 27&t=24305

[PöyhöinKuusaalt]

Sitten olivat jäljellä vain pakopuken takakiinnikkeen sokan asennus, imurointi ja pesu. Ei pahoja vaan kivoja pikkupintajuttuja. Mitään kauhuja ei edes pesussa hypännyt esiin.

Takakontistahan oli purkanut muovihärvelit tarkastaakseni sen kunnon. Hyvä ja ruosteeton oli.

Imuroidessa ymmärsin vihdoin sitä Vainoharhaista entistä omistajaa. KiliKalit tuolle oli tehty. Ikkunalasia oli melkoisesti takapenkin alla. Voi olla, että Reteot on voro repinyt ja tämän takia keskikonsoli on revitty hemmettiin. Kajaripaikatkin on takana muttei kajareja. Eli Vainoharha ei ehken ole ollutkaan Harhaa.

Ja pakkohan se oli tietysti vielä käydä kuskinoven kimppuun. Niitä rimpulakahvoja ei kestä kukaan. Ja tietysti lukoton hanskalokero saa myös kohtelua. Niin ja vasemmalle takalasille on keksittävä jotakin. Perinteisesti lasinnostinmekanismi on toimimaton. Mekanismin kimppuun en kyllä rupea. Se on varmaan niitä eräitä vihoviimeisiä hommia. Lasi pönkitetään alaosastaan yläasentoon. Nyt siellä on se perinteinen kiila ikkunan välissä.

Nyt siellä on siis sitten kuskinovi rempassa. Vaihdoin sinne 2107sisäavauskahvan ja johan jämäköityy. Pahvikin vaihdetaan tai ainakin kiinnitetään kunnolla. Pahvin yläosasta puuttuva pehmennyslista laitetaan. Senkin saan 2107sta.

Onneksi on noita osia vaikka jakaa muille. Laitalletaan sitten vaikka kaikki sisäavauskahvat uusiksi. Tuollaisia hommia nyt tekee vasemmalla kädellä vai oliko se oikealla. Tässä siis tarkoitetaan ovilukon avaavia sisäkahvoja. Muu kamahan on samanlaista kuin 2107ssa.

Tällaisissa tunnelmissa siis mennään. Eli ihan kivasti.

Tänään jos vielä ehtisi Miittiin, mutta tuskin kun KummiPoika ei halunnut lähteä mukaan.

Meinasin muuten myydä tuon hirvittävään alihintaan tässä eräälle Aloittelevalle Ladistille. Onneksi ei päässyt ostelemaan. Ei tuota nyt voisi siihen hintaan ajatellakaan antavansa.

[Pavlovits]

Hajasijoittakaa hitossa niitä Jojensuun katsastajia tänne etelämmäksi. Paitsi että tekevät hommat lähes ilmaiseksi, lipsauttelevat läpi lähes vaikka minkälaisia viritelmiä.
Täällä maksaa katsastus 82€, pitäisiköhän lähteä kotiseudulle Pohjois-Karjalaan.

[PöyhöinKuusaalt]

Niin, täällähän Syyni maksaa 19e. Onhan tuossa eroa.

[PöyhöinKuusaalt]

Miittinkissä käytiin Polvijärven Huhmarilla. Kivat oli jutut ja osavaihto onnistui.

Mutta! Ovenkahva. HaHaa, Meikä laittoi sen väärinperinpuolin. Siis siten, että vapaa pää osoitti taaksepäin. Ja eihän se oikein toiminut. Onneksi oli ovipahvi pois niin sai vetää suoraan mekanismitangosta.

Laittohan ei ole kummoinen operaatio, joten kahva koneistettiin oikeinpäin heti kotona. Ja toimii todella hyvin. Ovi aukeaa nyt ulkoakin vaivattomasti, koska tanko palautuu oikeaan asentoon eikä jää puolivälin keskipaikkeille.

No, siinä sitten vielä repsikan takaoven ja sen putoavan lasin kimppuun. Pahvit pois ja katselemaan. Enpä sitten jostain syystä laittanut asentajan hanskoja käteen. Siinä rimpuilemaan. Lasinnostinvaijerit olivat tietenkin tuhannen solmussa. Ajattelin tukea lasin jollakin sopivalla puukappaleella alhaalta kotelosta päin. Harkintaa olisi ehken kaivattu.

Minulla oli kyllästettyjä laudanpätkiä, joita aloin kokeilla. Sain yhden kiilattua, mutta sitten avauskahva ei halunnut toimia, koska tanko jäi tietenkin kiilan ja oven sisäosan väliin. Siinä jatkettiin älytöntä riuhtomista. Ja kas! sain lopulta kahvan rikki. Tietenkin. Ei harmittanut, koska olisin sen vaihtanut kuitenkin.

Otin lopulta koko lasinnostomekanismin irti. Mitä se siellä olisi tehnyt. Vaijerit solmussa pitkin poikin. Ja taas kiilailemaan. Pieniä haavoja oli ilmestynyt sinne tänne ja jotenkin kävi mielessä, että ettei nyt vaan tulisi isompaa. Hanskat eivät enää mielessä olleet. Eihän kaikkea voi muistaa.

Ja lopulta: Oikean käden pikkusormi jäi kiilakappaleen ja oven terävän sisäkappaleen väliin. Sattuiko? Ei oikeastaan, mutta vetessäni sormea irti tiesin, että Nyt meni Syvälle. Ja niin menikin. Ei tuo juurikaan luusta kauas jäänyt.

No, en siinä jäänyt ihmettelemään ja panikoimaan, kuten pienenä kun koverrustaltta haukkasi sormenpään. Nätisti haavan reunat yhteen ja ajattelemaan muuta. Ei se ensin onnistunut, mutta pian kumminkin. Sitten istuksimaan. En muistanut sydämen yläpuolelle nostella.

Rauhassa mietiskelin vaihtoehtoja. Jospa toisella puolella asuvat Pojat olisivat kotona, niin apuahan saisi. Kömpimään sitten rauhassa sisälle. Haava (Ruma!) raanan alle joksikin aikaa, sitten antaa veren vähän vuotaa. Reunat paikalleen ja pyyhkeeseen. Poijaat eivät tietenkään olleet kotona vaikka tuolla joskus ulvovat kuin nuoret KiimaisetKollit.

Siinä sitten suunnittelin. Ja keksin! Vanha konsti: Maalarinteippiä. Sitä sattui vielä olemaan käsillä. Hampailla repimään sopivia paloja haavan sulkemiseksi eli teippi poikittain haavaan nähden. Ja hyvin sulki. Sitten vaan kierittelemään riittävät kerrokset sormeen.

Tässä nyt naputtelen sormi paketissa. Toimii pikkusormella lyötävät kirjaimet vähän huonosti, mutta äkkiä tämänkin näköjään oppii. Tuossa painostivat menemään (Tikka)Mäelle. Meinasin lähteä, mutta siellä se olisi ilta yöhön vierähtänyt. Tiedättehän viikonloppupäivystykset. Tikkejä siihen olisivat tarjonneet ja lääkärin saaminen on yhtä tuskaa tässä vaiheessa sunnuntai-iltaa. Eli en mene.

Onkohan tauti kuolemaksi kun ei koske yhtään. Verta ei tirsku teippien välistä ja sormi toimii kuin ei mitään. No, tämä jää nähtäväksi.

Mutta tällaista on näitten Vekottimien kanssa. Ei parane innostua. Nimittäin varmasti Sattuu.

[PöyhöinKuusaalt]

Nyt on sitten kuljettajanpuoleiset ovet rempattu. Avauskahvat siis sain 2107sta. Kyllä ovat niin paljon parreet kuin nuo 90-luvun 2105sen. Kuskin ulkokahva nyt vähän vielä jäykistelee ja kanittelee, mutta toimii.

Ovipahvit on kiinnitetty kunnolla tai miten nyt sitten 20vuotta vanhoja pahveja kunnolla kiinnittelet.

Vasemman takaikkunan sain vihdoin pysymään järjellisesti ylhäällä. Ei sormivaurioita, rempomista eikä muuta kuin yhden päivän KiroiluKiintiö täyteen. Sopivia styrokspalikoita käyttäen näyttäisi ikkuna kiilautuneen tukevasti yläasentoonsa. Vähän oli palapelinrakentamisen meininkiä, mutta hyvä tuli. Eivät jää näin pönkät haittaamaan lukon avausmekanismitankoja.

Kyllä on kohta kiva lähteä PieniäKuorotyttösiä kuljettelemaan harjoituksiin. Viimeksi eräs LatvialainenTyttönen kyseli ja ihmetteli venäläistä tai paremminkin neuvostoliittolaista autoani. Mikäs ihme tuo. Kyyti kyllä silloin kelpasi. Saa nähdä lähteekö taas samaan kyytiin.

[PöyhöinKuusaalt]

Ajattelinpa sitten vaihdella öljyt. Peli vähän söi öljyjä syystä tai toisesta ja se toinen osoittautui syyksi. Kuusaanreissulla jo olin vähän kuraa koneeseen lisännyt.

Laturia vaihdellessani tuossa aiemmin olin ihmetellyt alakerran suttuisuutta, öljyisyyttä ja törkyisyyttä. Myös katsastuksessa pyyhkäisin öljypohjan tippoja ja sitähän ne olivat. Pohjalevyn otin jo silloin laturia vaihtaessa pois. Ja sehän oli karmeassa kunnossa mönjineen ja mömmöineen.

Roput ja suodattimet irti ja valumaan.

Vesipuolta epäilin myös joidenkin valuttelujen syyksi. Syyläein ylä- ja alavesiletku tuhnuttivat ja huokailivat. Siispä paisunta pois ja näiden asettaminen paremmin. Oli noita nesteitäkin hukannut nimittäin. Paisunnassa oli sitä tuttua karstaa, mutta tällä kertaa se ei ollut pelkästään maitokahvimaista mönjää vaan melko öljyistä. Paisuntaa yrittin puhdistaa, mutta turhaan. En viitsinyt painepesuria laittaa timmiin eikä se mönjä muulla olisi lähtenyt kuin pulloharjalla saippuoineen. Liuottimia en viitsinyt moiseen tuhlata.

Koneremppaahan tuossa sanottiin tehdyn. En ottanut tarkalleen selvää niistä, mutta kuten todettua, jotakin kannen kanssa.

Alla kömpiessäni pyyhiskelin öljypohjaa, sen raunoja ja vähän muutenkin sieltä täältä. Öljyä oli tosiaan roiskuillut sinne tänne. No, kiilahihnahan heittelee kamaa ihan mukavasti jos Viikseen tulee ja tietysti laturin jäähdytyssiivistö.

Päätin kokeilla öljypohjan pulttien kireyttä. Ja kas! Eivät ne nyt aivan käsikireällä olleet, mutta muutama varvi oli varmasti jäänyt kiristämättä. Siis kevyt kiristys.

Paisunta paikalleen, letkut kunnolla kiinni, suotimet ja öljyt sisään, ja eikun käyttämään. Suotimeen en viitsinyt kaadella ennalta. Sinnepä tuo humpsahtaisi.

Käyttelin kunnes lehta pörähti. Hyvin ainakin pysyivät nesteet timmissä ja paisuta pullisteli mukavasti nesteitten paisuessa. Öljyäkään ei tiputellut. Ei ainakaan ensinäkemältä. Täytyy mennä vielä laittamaan lehti tai pahvi sinne alle niin näkee mitä tontut yöllä kenties puuhaavat öljypuolen kanssa.

Laittelin pienen määrän sitä MotorAppiakin joukkoon. No, ei se ihan sitä vehettä ollut, mutta jotakin muka hyvää lisäainetta, missä ei ole mitään haitallisia ja joka parantaa suorituskykyä ja vähentää kitkaa ja kulumista ja mitä kaikkea. En tiedä moisen autuaallisuudesta ja varmaan joku kiroaa tuollaisen hölmöyden.

Niin ja Sormi. Vaihtelin siihen lapun pestyäni käden. Vähän kalpeaksihan se oli maalarinteippien alla kelmennyt. Ruma se haava oli edelleen, mutta reunat olivat vastakkain ja pieni vaalea rupeuma koristi haavaa. Vaihdoin siihen ison palan kangaslaastaria, jonka sidoin maalarinteipillä. Nyt se alkaa pikkuhiljaa kaivata hengittämistä että saa paranemisen kunnolla alkuun. Ei siis teippiä enää haavakohtaan. Turhaan olisin tikeille mennyt. Kotona se on osattava Haavansa Nuolla. Tikkamäen Tikit olkoon UusAvuttomia varten.

[PöyhöinKuusaalt]

Nyt on sitten kaikki mitä ikinä keksin laitettu ainakin auttavaan kuntoon. Mitään entisöimistähän tässä ei tehdäkään.

Pohjapelti on paikoillaan, etumaski kiinnitetty kunnolla, Takavalojen sisämuovisuojukset paikoillaan (otettiin irti johdotustöiden takia, ja mitähän vielä.

Takakonttiin en niitä muovisuojia asentele ellei sitten joskus tuleva ostaja niin halua. Niin ja tietenkin se keskikonsoli puuttuu, mutta minullehan se ei puute ole. Ja tietenkin ruuvasin etulampunpesimien moottorit irti. Turha painolasti pois.

Olisihan tuossa tietysti vasemman mittarin valo pimeänä, mutten kyllä sitä lähde kirkastelemaan. Mittarivalolla kun ei tee mitään.

Ettästä tällainen räpellys. Kyllä huojentaa, kun käyttis toimii ilman kiroilua. Talvella oli toisin kuten tuolla kirjoittelin. Ei kun Tyttöjä kyytimään.

[PöyhöinKuusaalt]

Nyt olen sitten sen verran tyytyväinen tuohon KulkuPeliin, että nimesin sen. Olkoon sitten FINE Nämä nimeämisethän perustuvat kaikki saman systeemiin, jonka lähtökohta olivat teettämäni NEITI -tarrat. NEITIhän oli ensimmäinen nimeämäni.

Tästä siis tuli FINE. Värkään nuo kirjaimet irrottaessani nimen TIINEestä, koska sen kohtalo on kova. Se menee poistoon luovuttettuaan lukemattoman määrän osia ensin.

Saa nähdä miten onnistuu noiden sisäpuolisten ohuiden kirjaimien irrotus eikä tietenkään ole sanottu, että ne edes liimautuisivat uudelleen. TIINEestä otin jo LadaKerho SF -ovaalin ja se liimautui hyvin. Samoin keltapunainen peruskerhotarra.

Täytyy kokeilla. Kaikkea hemmettiä tämä kevätkeli teettää