
Kaulapannassakaan ei ollut kuin puhelinnumero x3 ja nimi NeitiKevät x2.
Sitten veivät Neitin Koppiautolla Tarhalle. No, siellä se on ollut ennenkin ja Äitinsä, MiraVainaa, sieltä aikanaan haettiinkin meille. No, en minä muiden toimieni ohessa etsinyt Neitiä kun 5tuntia. Ihmettelin kun kukaan ei soita, jos on väärässä paikassa Elukka.
JouluPäivänä sitten sain hakea Neitin, vaikka Hoitola ei ollutkaan auki. Koska siellä tunnettiin Neiti ja Minut he joustivat aukioloista.
Piuhatin SÄMPYn ja läksin todella väsyneenä hakemaan Neitiä. No, lämmitysjärjestelmä oli kai tyhjentynyt niin paljon, että kone kuumeni yli. Pakkasta oli 23astetta. No, siinähän ajelit ja jäähdyttelit.
Lopulta nilkutimme Neitin kanssa Kännykkätielle lasit aivan jäässä sisältä. Käännyttäessä meille aura oli jättänyt keskelle melkoisen kovan penkan, johon tietenkin osuin. Sisälokari irtosi ja jäi kanittamaan. No, sen 100m nilkutettiin vielä vammaisempana kotiin.
Ei paljon kiinnostanut muuta kuin syödä ja käydä makaamaan. Ja sitten me makasimme kuin JouluPukki konsanaan viimeisen keikkansa jälkeen.
Lelut on jälleen kerran kasattu.
Letkuja vaihdeltu, lemmareita laitettu paremmin ja vaihdettu. Jäähdytysnestekin on nyt miksattu n. -30astetta kestäväksi. Enempi ei lie tarve. Sisälokarikin on entrattu.
Josko taas uskaltaisi kokeilla.