Erityisesti jos tykkää humalaisesta oluesta tai ylipäätään IPA:sta niin suosittelen testaamaan. Sen verran voimakasta maultaan ettei tuota montaa pulloa tarvitse juoda kun voi siirtyä kotimaiseen kaljaan, mutta nautiskeluunhan se onkin. Kunnolla jäähdytettynä myös loistava virkistys hellepäivälle raikkaan makunsa ansiosta.
Paras olutmerkkihän on tietysti ainoa suomalainen Olvi!
Noh, nythän sitten saivartelijat iskee heti kynsille ja rupeaavat väittämään, että onhan noita muitakin esim. PUP (pirkanmaan uusi panimo), lammin sahti yms... Mutta siis varteenotettava ainoa suomalainen.
Joillekin olutmerkkifanaatikoille olen tehnyt niin, että olen salaa vaihtanut lasit ja sitten kysynyt onko tuo sinun oluesi todella niin ainutkertaista. Useamman kerran on kaveri mennyt vipuun.
Pavlovits kirjoitti:Joillekin olutmerkkifanaatikoille olen tehnyt niin, että olen salaa vaihtanut lasit ja sitten kysynyt onko tuo sinun oluesi todella niin ainutkertaista. Useamman kerran on kaveri mennyt vipuun.
Tätä ei tapahdu, jos lasissa on Zhigulia. Erehtymisen mahdollisuutta ei ole.
А мне навстречу нагило пер капитализм,
зверный лик свой скрыв под маской "жигулей"...
Pavlovits kirjoitti:Joillekin olutmerkkifanaatikoille olen tehnyt niin, että olen salaa vaihtanut lasit ja sitten kysynyt onko tuo sinun oluesi todella niin ainutkertaista. Useamman kerran on kaveri mennyt vipuun.
Tätä ei tapahdu, jos lasissa on Zhigulia. Erehtymisen mahdollisuutta ei ole.
No ei tämä nykyinen Zhiguli nyt niin ehkä niin omaperäinen enää ole, mutta neuvostoaikainen Zhiguli sitä varmasti oli. Muistan aivan 90-luvun alusta jolloin Virossa myytiin kaupoissa vielä pelkästään neuvosto-olutta. Merkkeinä olivat Zhigulin lisäksi mm. Gladiator ja Alexander nimisiä oluita. Maultaan ne vastasivat lähinnä kiljua ja niitä joivatkin ainakin siellä lähinnä vain pultsarit.
Vasta v. 93 alkoi Virostakin saada kaupasta juotavaa olutta, kun Hartwall ja Pripps ostivat Sakun oluttehtaan ja se aloitti Saku Originaalin valmistuksen. Neuvostoaikana Sakun tehdas valmisti juuri Zhigulia.
Samara. Suomesta ja Venäjältä. Sputnikista Euroon.
«Хотели как лучше, а получилось как всегда»
Venäjällä hyvin varustelluista elintarvikekaupoista saatava Zhiguli-olut on edelleen siinä määrin turskisti kiljun makuista (ja vielä sokerista), että eivät sitä muut kuin parkkiintuneet alan miehet ja naiset juo.
Oksettavin olutkokemus oli -90 luvun puolivälissä muovipulloon pakattu Baltika-olut. Kyseessä oli varmaan joku maanantaisatsi. Sitä kun miehissä maisteltiin, niin todettiin että kyseessä on taatusti vedestä, teollisuusalkoholista ja olutesanssista kokoon keitelty myrkky. Juomatta jäi, ja sen virheen teimme, että emme saman tien kaataneet maahan; janoiset rouvamme aamuyöstä juoppohulluuksissaan kalja-pelätin vatsoihinsa imuroivat. Seuraavana päivänä olivatkin sulolintuset huulet mustina ja sairaina kuin siat muustakin kuin krapula-taudista.
А мне навстречу нагило пер капитализм,
зверный лик свой скрыв под маской "жигулей"...