Kyllä p*rkele tunnelmaa on näiden parissa riittänyt...
Aika tarkkaan pari vuotta sitten piti lähteä aikalailla pystymettästä tekemään takavetoisen ketju+laahainremppaa. No nykysillä taidoilla se olisi ihan piece of kakunpala, mut silloin en osannut paljon paskaakaan.
Noh kolme about 12-14-tuntista päivää siinä meni kaikkine ongelmineen, kolmannen päivän yönä alko jo olla aika valmista kauraa...
Homma kuitenkin onnistui ja kohta on ajettu 20000 kilsaa ilman ongelmia...
Takavetosen lämppärin puhaltimen vaihto oli niin hauska remppa ettei mitään tolkkua. Sorminäppäryyttä, kärsivällisyyttä ja akrobaatin kykyjä kysyttiin. Koko helevetin päivä siinäkin meni, paikat oli varmaan viikon kipeinä sen jälkeen ja kädet oli pelkkää verinaarmua täynnä...
Toi käyttökottero yllätti taas äskeittäin ihan puuntakaa vanhalla "tyyppivialla". Ajoin kovassa kaatosateessa, kunnes yllättäen taas apukuskin puoleinen pyyhkijä varsineen valahti konepelille, pooreissa jotain häikkää ja pääsee joskus luiskahtaan noin. Auttaa kun asettaa varren takasin paikoilleen ja kiristää mutterin.
Mut kyllä lämmitti mieltä kun pysähtyä ei voinut, pyyhkiä ei voinut koska pyyhkijä oli jumissa ikkunatiivisteen alla ja vettä tuli kuin esterin perseestä.
Ajelin sitten melkein sokkona kilsan kunnes tuli eka paikka vastaan, mihin pysty pysähtymään. Kaatosateessa rassasin pyyhkijän kuntoon ja lopuksi teki mieli vetäistä sieviläisellä turvakengällä kunnon lommo mokoman mossen kylkeen, mut maltoin mieleni, vaikka nyt oli jo lähellä...
Ihan oma lukunsa on sitte tää meidän "harrastelata" jossa on erään toisen auton kone.
Kotterossa oli pitkään sitä vikaa että etujarrut jumittuivat täysin epäsäännöllisin väliajoin. Noh lähdinpä sillä sitte kerran kaveria hakeen kotkansaarelta, ajattelin että "ei ne jarrut nyt varmasti jumiin jää tällä kertaa".
Ja paskat, moottoritiellä meno alkoi hyytymään ja kohta pääsin enää 50 km/h kolmosella kaasu pohjassa. Noh motarilta pois ja Hyväntuulentielle. Pysähtyä ei voinut missään, pakko oli jatkaa. Noh kohta pääsi enää 30 km/h ja etujarrut kärysivät kuin viimeistä päivää, Ladan takana hirveä harmaa paskanhajuinen savupilvi.
Seuraavasta rampista pois ja viimeinkin jäähylle. Piti ykkösellä vinguttaa eikä meinannut enää edes liikkua. Vanteiden maalit kupruilivat ja käry oli kammottava. Kymmenen minuutin stopin jälkeen jarrut avautuivat ja pääsin jatkamaan matkaa. Nauratti ihan perkeleesti.
Toisen kerran oltiin samalla laitteella eräällä syrjäisemmällä asvattitiellä. No eikös taas jarrut jymähtäneet ja tällä kertaa nopeasti ja niin että mihinkään ei enää päässyt. Tällä kertaa jarrut ei vaan avautuneet itsestään. No okei, kymppimillin lenkillä etujarruista vaan paineet pois
Mistään ei tietty löytynyt kympin lenkkiä ja pimeäkin oli.
No ei muutakuin läheisestä maatalosta lenkkiä kyseleen. Noh joku äijä tuli avaamaan oven ja valahti ihan valkoiseksi kun hämärästä ilmestyy pari isokokosta kaveria
Sanoin vaan että "iltaa, tarvittais kymppimillin lenkkiä, löytyskö?" Äijä änkyttää "J--jj--jjooo l-löyt-löytyyhän se". Oli ihan pelosta kankeena.
Noh lenkki saatiin, laskettiin paineet pois etusista ja matka jatkui. Pikkasen pisti naurattamaan koko hässäkkä ja äijän reagointi...
Noh vika saatiin korjattua eikä etuset enää ole sen jälkeen juuttuneet.
Kunnes päätettin lähteä ko. laitteella Joensuun miittiin. No ei muutaku aamuneljältä masokistit matkaan
Vajaa 100 km meni hyvin, kunnes alko armoton rökellys ja tehot katosivat. Noh lyhyesti sanottuna tätä jatkui koko 700 kilsan matkan säännöllisen epäsäännöllisesti. Aina auttoi kun hetkeksi pysähtyi ja taas matka jatkui 10-20 km.
Tien päällä rempattiin ja tarkasteltiin vaikka mitä, vaihdeltiin tulppia, puolaa ja vaikka mitä vippaskonsteja kokeiltiin, ei mitään apua.
Kaikkein eniten nauratti kun vehje sammui lennosta keskelle-ei mitään jossain Kiteen tienoilla. Ei lähtenyt enää käyntiin. Ei tiennyt enää itkeäkö vai nauraa.
Jonkin ajan päästä laappani tärähti kuitenkin tulille ja matka jatkui taas pätkittäin.
Kotiin kuitenkin päästiin onnellisesti, vaikka meinas hymy hyytyä useammankin kerran
Ja vielä yksi pakollinen juttu liittyen samaan laitteeseen. Vaihdeltiin uusi jakajan kansi, lata käyntiin ja mikäs v*tun kolkotus sieltä kuuluu
Ääni hävis nopeasti eikä siihen kiinnitetty sen ihmeempää huomiota --> ei muutakuin kovaa ajoa.
Kunnes sitten laitteen omistaja lähti sillä paikallismiittiin. Toimi taas pirun huonosti ja loppumatkasta kulki enää neljääkymppia kovan kolinan saattelemana.
Miittipaikalla konepelti pystyyn ja ihmettelemään vikaa. Kipinää ei tullut, joten silmäys jakajaan --> jakajan kansi halki...kansi pois ja oli siinä naurussa pitelemistä
Pyörijä oli kahdessa osassa ja pyörijän kärjen kohdalla oli vain kasa sulanutta muovia
Noh onneks matkassa oli varapyörijä. Kyllä siinä oli jo tunnelmaa rempata taskulamppujen valossa.
Kansi paljastui myöhemmin "lievästi" epäsopivaksi kyseiseen jakajaan, se jäi kantamaan ja pyörijä pääsi hiertämään kannen sisustaa --> pyörijän ruuvit löystyivät ja lopulta koko pyörijä halkesi.
No siinäpä nyt muutamia "huolto"juttuja mitä tuli näin äkkäsältään mieleen. Kyllä näitä huvittavia juttuja on piisannut, tossa ole kuin murto-osa kaikista "kokemuksista". Jälkikäteen ei voi kuin naureskellen muistella.
Kyllä nää on hienoja laitteita, voi pojat...
"Suurin osa kalustosta on ulkotiloissa olosuhteiden pakosta, mutta se lohduttaa vähän kun kalusto huononee kuitenkin hitaammin kuin prässissä" (tai tuningissa)
