Reissun aikana tuli taas hyvin todettua se että kun Hopo on 4 hengen kuormassa ja tavaraa täynnä, ei webrulla ja nivanokalla terästetyn 1300:sen potku oikein riitä kun pitäisi ottaa vauhtia. Asiaa ei ainakaan auta pitkä 3,9 perä. Myös kulutuksen suuri variointi (6,8l/-9,5l/100km) matka-ajosta pätkäajoon kertoo karua totuutta siitä, että moottori kulkee äärirajoilla kun ajo on nykivää. Tähän ratkaisuksi oli ajateltu 110:n 16V konetta, jonka itseasissa ostin jo 2015 keväällä, mutta ajatukseni oli että nämä todella Jumalan selän taa ulottuvat reissut on kuitenkin parempi toteuttaa vakiotekniikalla, joka on todettu luotettavaksi.
Nyt kun periaatteessa Euroopan ulkopuolelle suuntaavia reissuja ole tiedossa on aika siirtää Hopo nykyaikaan moottoritekniikan puolesta. Vanha kone lähti jatkamaan matkaansa seuraavalle ladakuskille joulukuussa. KIITOKSET SILLE – se palveli uskollisesti ilman pienmpiäkään kilinöitä ja kolinoita noin 90tkm matkan, joista noin 80tkm ulkomaan teillä. Pitkän ajanjakson aikana olen koittanut haalia osia projektia varten kasaan, että ei hankintoihin tulisi yhtäkkiä kovaa rahakulupiikkiä. Näin käy kuitenkin joka tapauksessa ja näin toimien piikkiä voi vähän ohentaa. Projekti meni kuitenkin uusiksi lähes heti alkumetreillä kun minulle tuli mahdollisuus ostaa edullisesti 21124 moottori 2112 moottorin sijaan eli 1,5 koneen iskutilavuus kasvoikin 1,6. Displacement is not replacement sanoo amerikan kollegatkin
Ajatus oli ensin tehdä kaikki orggisriuskutekniikalla, mutta kaikki ajonestot sun muut häkäpöntät ja saastevehkeet eivät kiinnostaneet. Tarkoituksena olisi tehdä asioista mahdollisimman yksinkertaisia. Nämä olisi mielestäni toteuttanut euro 2 tason 16V ruisku, mutta koska niitä on myity suomessa vain vuonna 2000, niin niitä ei juuri ole saatavilla. Venäjältä en edes yrittänyt. Näin päässäni kasvoi idea, että mitä jos kuitenkin itseohjelmoitava ruisku? Aikani tutkittua ostin sitten suomalaisten virittämän Megasquirt 2 boksin, joka kulkee nimellä AtECU 3. Se on valmiiksi kasattu boksi, jossa monta asiaa on tehty hyvin käyttäjäystävälliseksi. Esimerkiksi eri vaihtoehtoja valitaan jumppereilla, ei tinamaalla kuin orggis megassa.
Ruiskun käyttöön sopii käytännössä kaikki orggisanturit pl. Tk-moottori jota mega 2 kyllä tukisi, mutta At versiona se ei sitä tee. Se on kuitenkin helppo toteuttaa muulla tapaa. Ohjamaan tulee lämpötila-anturit vedelle ja imuilmalle, MAP, TPS, laajakaista lambda sekä nokan ja kammen asentotunnistin. Lisäksi tarvitaan etanolianturi, koska auton flexfuel ominaisuus on tarkoitus pitää voimissaan. Sytystys tehdään ladan orggis euro4 osilla sekventiaalisesti eli joka pyttyä ajetaan erillisellä puolella. Ruiskutus puolestaan tule sekventiaalisesti niin, että suuttimina on orggiskiskoon sopivat Saabin alkuperin tarkoitut 200 cc/min virtaavat suuttimet ja näistä tietysti voi jo heti helposti sanoa, että tarkoitus ei ole hakea äärimmistä voimaa, vaan riittävää voimaa ja luotettavuutta. Tyhjäkäynti pyolestaan säädetään ihan kuin kaasarissakin vain läpän stoppari ruuvaamalla ja kylmälle tyhjäkäynnille lisää kierroksia tuo lisäilmaluisti.
Itse rautapuolelle voidaan sanoa, että kone on parhaillaan paloina ja odottaa osien saapumista. Oli hyvä että pienistin koneen oikein kunnolla. Olihan siellä mänissä pieniä jälkiä kiinnileikkautumisesta. Pytyissäkin oli jotain, mutta hoonaus poisti kaikki jäljet. Orggikseen verrattuna koneseen tulee hieman kireämpi nokka, joiden kaveriksi tietysti säädettävät nokat sekä hieman kevennetyt kiertokanget. Kannesta tulee myös hieman virtaavampi. Sanoin kansimiehelle, että siistii hieman jos jotain helpoa keksii. Mitään isompaa ei siis sinnekkään osastolle tule. Muuten pysytään vakio-osissa. Vauhtipyörä on erään boardialisen umpitavarasta sorvaama kiekko, johon laitetaan takavedon starttikehä, jolla etuvedon kytkin sopii bolt on niin, että voidaan käyttää orggis starttia. Imusarjaksi tulee prosportin valmiste, joka on tehty etuveto takaveto muuntoa varten kuin myös pakosarjaksi saman valmistajan 4-2-1 peltipakosarja. Houkutus kasata kone 21126 (priora 1,6 16V) sisuskaluilla oli suuri, koska näin pyörievien osien massa vähenee noin 1,7 kiloa ja tehtoa tulee lisää noin 10hv. Houkutus kuitenkin laantui kummasti kun luin, että näissä koneissa on tullut paljon kiertokansivikoja ja sitä kautta täydellisiä konerikkoja jo auton takuuaikana. Onneksi maltoin perehtyä asiaan tarpeeksi, sillä todennäköisesti säästettiin ainakin paljon hikea.
Näillä jos sinne 110hv:n paikkeille pääsisi, niin homma olisi mennyt mukavasti. Kasauksella ei ole kiire, mutta olisihan se kiva jos tällä ajettaisiin jo kesällä. Pyrin huolelliseen tekemiseen, jotta ei tarvisi kovin paljon rakentaa uudesta. Tietysti kun itse säädettävää ruiskua rakentaa, niin fakta on kaikkea voi tulla. Suuttimetkaan ei välttämättä satu laakista kohdalleen ja joku muu kohta menee erilailla kuin olen ajatellut. Huolellisuuteen olen pyrkinyt myös siinä, että Hopon laatikko on osoittanut menneillä reissuilla hieman yhteistyöhaluttomuutta ja selviä vikojahan sieltä avattaessa löytyikin. Ykkösen synkro oli pahasti kulunut ja kytkentärengaskin tosi huonona. Nämä vaihdettiin ja samalla myös kakkosen synkro. Vian alkulähde oli kuitenkin huonoksi kulunut pitemmän pääakselin pää. Ja tämä oli aiheuttanut neulalaakerin kuoleman. Lisäksi myös vitosen kytkentärengas ja ratas olivat huonoina, joten myös ne vaihdetaan samaan syssyyn.
Stay tuned, kirjoittelen sitten lisää kun asiat etenee. Intoa on niin paljon, että on aivan vaikea olla kun koko ajan haluaisi touhuta. Ilman osia on kuitenkin hankala touhuta
ja viikonloppuna tuli pöräytettyä 900km reissu. Muuten meni hyvin, mutta sytty-yksikön hieman irrallaan ollut piuha aiheutti parit syttykatkot. Onneksi vika oli yksinkertainen. Ennen suurta reissua tulisi vielä laittaa latausvalon rele kuosiin ja asentaa jousiin korokepalat. Uuden jarrusäiliön korkin jo asensinkin kun edellisessä ei korkeusanturi enää rokannut.
