Ural 375 D 6x6 kuorma-auto -82

[Flaiman]

Tänä vuonna lisääntyykin kalusto kivasti.
Ziliä etsin mutta ei löytynyt, tai yksi löytyikin mutta oli jo myyty. No, Multialla kerrottiin tutun tutun tutulla olevan Uralin, mikä ei ulkonäöllisesti niin hieno omaan silmään ole mutta ainahan voi käydä katsomassa. Ei ollut edes oikein tarkkaa tietoa onko omistaja luopumassakaan siitä.

Bensakanisterin kanssa käytiin sitä kesäkuussa kaverien kanssa katsomassa ja ihan asialliseltahan se näytti, jonkin verran sillä ajettiinkin peltoa ympäri. Jotain toiminta ja -osapuutteita tietty oli. Hinta oli kohtuullinen joten tuli luvattua se ostaa.

No sitten päästäänkin siihen, että ite oli mentävä autokouluun kun ei enää B-kortti riitä mutta eipä autokaan ole vielä siinä kunnossa että sen voisi ajamalla siirtääkään. Myyjän pihalla saa kuitenkin käydä korjailemassa.

Valot toimii ja moottorikin mutta kaasuvivusto jumittaa. Bensapumppukin on rikki ja mopon tankilla ei kovin pitkää siirtymää tehdä . Isoinpana siirron esteenä kuitenkin toimimattomat jarrut. Tässähän on vielä tyhmästi paineilmaohjatut nestejarrut, toisin kuin Zilissä missä on kokonaan paineilmajarrut.

Sen verran jarruja tuli jo rassattua, että toisen piirin jarrupääsylinteri vuoti. Luulin, että on helppo homma vaihtaa mutta pitikin purkaa koko paineilmatehostin auki. Mikä kyllä oli ihan hyvä, kun oli sinnekin päässyt sitä jarrunestettä ja ruostetöhkää. Polonezin jälkeen mukavan yksinkertaista vaan avata pultteja ja niihin pääsee helposti käsiksikin.
Jarrupääsylinterissä oli joku vikavalo-anturi mitä lähdin siirtämään uuteen pääsylinteriin mutta sehän olikin ihan väärällä nousulla oleva anturi ja väkisin väännetty paikalleen niin eihän sitä nyt uuteen sylinteriin viitsinyt laittaa. Siinä tulikin ensimmäinen ongelma löytää M14x1 tulppa tilalle, kun ei tähän hätään oikeata anturiakaan ole. Ehkä pitää joku puutappi väliaikaisesti laittaa kun mun mielestä tuo on paineettomalla puolella.
Huoltovihkossa lukee, että jarrutehostin korjattu Lohtajan leirillä, eli onko siellä anturi hukkunut ja korvattu jollain Ladan anturilla.

Näitä Uraleja ei mun tietääkseni ole yhtään edes rekisteröity, että en tiedä onko edes mahdollistakaan mutta se selviää sitten joskus.

[Flaiman]

Taas on useampi tunti korjattu ja edistystä tapahtuu. Noin 15 litraa meni polttoainetta tämän päivän testiajeluihin ja jonkinverran se kai hörppi jarrujen ilmauksenkin aikana
Sähköinen bensapumppu viritelty toimimaan ettei enää ime mopon tankista lappona kaasarille. Vilkutkin alkoi toimia joka kulmassa kun viikseä vähän aikaa heilutti.
Kaasupolkimen jumimiseen olikin selkeä syy, pultti topparina kaasupolkimen alla hillitsemässä varusmiesten kaasujalkaa.
Jarrunipat aukesi joka pyörästä ja neljään pyörään saatiin neste sylinterille asti. Ei jääty tutkimaan miksi kahteen ei tullut. Että olisiko vaatinut lisää ilmaamista vai onko letkut niin tukossa. Kokeiltaessa tuntui jopa pysähtyvänkin riittävän hyvin, mutta sitä ei vielä jääty katsomaan, että vuotaako tai jumittaako joku sylintereistä.
Oikeanpuolen keskimmäistä pyörää oli tuskaista ilmata kun vuotava pakoputki työnsi pakokaasut suoraan sinne, että ei ollut paarmoja tai hyttysiä siinä vaiheessa kiusana.
Mittarilukema näytti olevan noin 24500km. Eli taas tuli hankittua lähes uusi.

Huoltovihkossa ei kovinpaljoa mielenkiintoista luettavaa ollut. Uazissa oli paljon seikkaperäisemmät ohjeet kylmäkäynnistykseen ja muuhun.
Lähinnä jotain sähkövikoja valokytkimessä sekä pakoputkia vaihdeltu.

En ole varma mutta saattaa olla 1979 auton valmistumisvuosi mutta käyttöönotettu -82 tai -83.

Jarrupääsylinteri

Ohjaamoa

[pressa]

Tuo on hyvä että noille merkkivaloille ja mittareille on nuo suomenkieliset tekstit. Tuo renkaiden ilmanpaineen säätö on hyvä jos metsään menee. Toki tuo 60 litraa tunnissa kulutus toki saa ajoja miettimään. Tosin tuossa on niin paljon tehoreserviä että etanolillakin se jaksaisi kulkea eikä kulutus välttämättä edes suurenisi.

[Flaiman]

Noniin, perjantaina meni inssi läpi. Sunnuntaina sitten koittikin vajaan 70 kilometrin siirto-operaatio.
Iltapäivän puolella kun saavuttiin Uralin luokse, niin myyjä jo puhelimessa sanoikin, että bensaletkut roikkuu ihmeellisesti.
Oma tankki on niin ruosteinen, että tässähän on jerrykanisteri viritelty tankiksi ja siitä lähtee letkut sähköpumpulle ja kaasuttimelle. Ja niinhän sitä oli jotkut mopojonnet käynyt tyhjäämässä kanisterin, kuulemma samaa käynyt joskus aiemminkin.
Tullessa toin 30 litraa bensaa kanistereissa joiden voimin päästiin matkaan. Ensin tietty taas paikallaan hyrskyttelyä jonkin aikaa, kun piti renkaisiin laittaa matkapaineet. Ihan maksimia ei uskallettu vanhoihin kumeihin laittaa mutta hiekkatiepaineet eli 2,5 baria. Yllätykseksi jarrunesteet oli pysynyt säiliössä, joten mitään korjauksia ei tarvinnut tehdä, paitsi mopopojat oli rikkoneet bensansuodattimen niin se piti uusia. Jarrusylinterin varoitusanturin paikalle ruuvasin myös töissä sorvatun propun, eli m14x1 se sitten osoittautui tuurilla oikeaksi.

Siitä sitten Multian keskustan kautta tankkaamaan ja kyllähän sitä bensaa oli jo hyvä määrä kulunut.
Tankilla jo huomattiin että vähän oikea etujarru laahaa mutta ei siinä vaiheessa vielä ollut kovin kuuma.
Seuraava P-paikka kun tuli niin sitten nousi jo vähän käry vanteen välistä. Meillähän ei ollut vettäkään matkassa, joten perinteinen veden haku ja etsinä alkoi. Oltiin niin kuivalla ja korkealla alueella että ei vettä yhtään missään.
Jatkettiin sitten matkaa kun katsotiin että edessäpäin tulee pari jokea joissa varmastikin on vettä. Siinä vaiheessa oli jo toinen bensakanisterikin tyhjä joten saatiin siihenkin otettua joesta vettä ja sattumalta autossa oli ämpäri niin sitten kävi jo veden haku nopeasti ja saatiin vannetta ja napaa jäähdytettyä kun muutaman kerran jaksettiin vettä hakea.

Ladaritarihan teki myös pikkuhankinnan, kun mersun lava täyttyi Gazista.

Matka jarrun kuumenemisen lisäksi oli vähän vaivalloisen hidasta, ei ollut kaasari ja sytkä ihan iskussa kun paukkui putkessa tosi herkästi.
Mutta eteenpäin kulki vaikkakin tosi hitaasti vähän kuun asennosta riippuen 30-50kmh mutta usein kyllä ihan kahtakymmentäkin.
Ajettavuus oli positiivinen yllätys, kulki tosi hyvin suoraan.

Petäjäveden Kyläsepälle kun päästiin niin pidettiin tankkaus ja ruokatauko. Siinä vaiheessa ei etujarrukaan ollut enää kuumentunut mutta vasen keskimmäinen vuorostaan oli se jota seuraavan järven kohdalla jäähdyteltiin.
Nyt mentiin jo pienemmille teille, ettei oltu niin tientukkona.
Mutta ajoaika 65 kilometrille taukojen kanssa oli viitisen tuntia, että vähän on vielä petrattava jos aikoo ensivuonna idän ihmeisiin tulla.